Professor Mats Gyllenberg höll talet, ”Promotionsminnen från 100 år tillbaka”, vid promotionsmiddagen vid Filosofiska fakulteten vid Helsingfors universitet den 26 mars 2023.

Läs talet nedan (på finska):

Arvoisa Kansleri, Arvoisa Rehtori,

Hyvät vastapromovoidut kunniatohtorit, tohtorit ja maisterit,

Hyvät naiset ja herrat,

ja ennen kaikkea, hyvät riemutohtorit ja riemumaisterit,

Jos isoisäni, Uuden testamentin selitysopin professori, Rafael Gyllenberg, olisi elossa hänet olisi tänään promovoitu nelinkertaiseksi riemutohtoriksi. Tasan sata vuotta sitten hänet nimittäin promovoitiin samana päivänä sekä filosofian että teologian tohtoriksi. Edellisenä vuonna 1922 hän oli kahden viikon välein puolustanut kahta eri väitöskirjaa, ensin filosofisessa tiedekunnassa ja sitten teologisessa tiedekunnassa.

Hallussani on kirje, jonka Rafael Gyllenberg kirjoitti oppilaalleen, sittemmin akatemiaprofessori Heikki Räisäselle riemutohtoripromootionsa jälkeen. Kirjeessään Gyllenberg muistelee vuoden 1923 juhlamenoja.

Promootiotoimikunnan luvalla luen nyt teille muutaman otteen kirjeestä.

Hyvä ystävä,

Viime promootion yhteydessä väitettiin, että vuonna 1923 filosofinen tiedekunta ja teologinen tiedekunta järjestivät yhteisen promootion. Tämä ei ollut aivan totta. Yhteistä oli jumalanpalvelus promootioiden välillä, samoin juhlasalin koristus ja muut ulkonaiset seikat, mutta promootiot olivat aivan itsenäisiä toimituksia. Vaimoni promovoitiin filosofian maisteriksi ja itse toimin hänen seppeleensitojanaan. Siten jouduimme illalla presidentti K.J. Ståhlbergin tarjoamille päivällisille presidentin linnaan.

Seuraavan päivän ohjelma oli tiukka. Filosofisen tiedekunnan promootio vei aikansa. Kirkkoon kuljin tietysti tohtorien jonossa, samoin takaisin. Vasta sen jälkeen tuli teologisen tiedekunnan vuoro ja asettuminen uuteen kulkueeseen. Ei siinä ollut aikaa tutustumiseen. Kunniatohtorien rinnalla ainakin minä tunsin itseni pikkupojaksi – olivathan ne kaikki tunnettuja henkilöitä.

Teologisen tiedekunnan tohtoripäivälliset olivat melko kankea tilaisuus. Naisia ei ollut mukana ja niin sielläkin tiedekunnan opettajat ja kunniatohtorit puhuivat ja me nuoret kuuntelimme.

Sitä antoisampi oli se päivällinen, jonka filosofisen tiedekunnan tohtorit järjestivät promoottorilleen, professori Waldemar Ruinille ja hänen vaimolleen Kaisaniemen ravintolan Sjösalongenissa. Se alotettiin kesäkuun sunnuntaina kello 14 ja yhdessäolo jatkui puoliyöhön asti. Siinä ehdittiin juoda kahvitkin ja syödä illallinen.

Puheet olivat loistavia. Hans Ruin ja Kai Donner eivät tyytyneet yhteen vaan pitivät useampia. Linkomieheltä tiukattiin latinankielistä oraatiota. Hän oli synkkänä pari tuntia, mutta tulihan sitten selväpiirteinen ja vain approbaturinkin suorittaneelle täysin ymmärrettävä puhe – ilman papereita, tietysti.

Primustohtori Yrjö Väisälä ei ollut ilmoittautunut päivällisille, mutta illemmällä lähetystö kävi hänet noutamassa. Hän oli jo ripustanut frakkinsa koipussiin, mutta esille se oli otettava, ja siihen pukeutuneena hänenkin oli esitettävä ajatuksiaan.

Kello kahdentoista aikaan yöllä promoottori lähti kotiinsa – me muut järjestyimme parittain kulkueeksi ja lähdimme laulaen kaupunkiin. Kaisaniemessä laulettiin ”Vi gå över daggstänkta berg”; Rautatientorilla oli vuorossa Vaasan marssi. Jatkosta en ole aivan varma, mutta Runebergin patsaan ympärillä veisattiin vedetyin miekoin Maamme laulu. Yöllinen poliisi oli saapunut paikalle, kuunteli laulua tehden kunniaa ja virkkoi sitten: ”Mitäs herrasväki täällä tähän aikaan yöllä laulelee?” Muuan tohtori syleili häntä vakuuttaen: ”Helsingin yliopisto on antanut meille nämä miekat ja me käytämme niitä isänmaan hyväksi.” Poliisi vastasi: ”Mutt eiks herrasväen nyt jo olis aika lähteä kotiin?” Me lähdimme, jotkut vielä Nachspieliä viettämään, vaimoni ja minä kävellen yli Pitkänsillan, läpi Sörnäisten, Kulosaaren pappilaan, johon vt. kirkkoherra frakissa, miekka vyöllä, hattu päässä ja vaimo vierellä saapui hyvässä kunnossa kenenkään hätyyttämättä. Yö oli kaunis ja lämmin ja kaupungin hiljaisuus täydellinen.

Tuus,

Rafael Gyllenberg

Kiitos.

Puhe Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootioillallisilla 26.5.2023

Mats Gyllenberg